Rautatiekuljetuksia käytetään metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden raaka-aineiden ja tuotteiden peruskuljetusmuotona kotimaassa ja kansainvälisissä kuljetuksissa. Juna on tehokkain vaihtoehto, kun kuljetusmatkat ovat pitkiä tai kuljetettavat erät ovat suuria ja säännöllisiä.

Rautatiekuljetusten kilpailukyky on paras vahvoissa ja pitkissä tavaravirroissa, jotka mahdollistavat nopean vaunukierron ja vaihtotyön minimoinnin. Suorissa kokojunakuljetuksissa rautatiekuljetus voi olla tiekuljetusta edullisempi jo alle 50 km:n kuljetusetäisyydellä. Ohuissa tavaravirroissa, joissa käytetään paljon vaihtotyötä vaativia vaunuryhmäkuljetuksia, rautatiekuljetus on hinnaltaan kilpailukykyinen vasta pitkillä kuljetustäisyyksillä. Keskimääräinen rautatiekuljetuksen pituus on noin 240 kilometriä.

Rautatieliikenteen suurimmat kuljetusketjut muodostuvat raaka-ainekuljetuksista metsä-, perusmetalli- ja kemianteollisuuden tuotantolaitoksille ja tuotekuljetuksista niiltä satamiin. Huomattava osa kuljetuksista (noin 40 %) on Venäjän-liikennettä, josta noin 75 % on pääosin raaka-ainekuljetuksia Venäjältä Suomen teollisuuden tuotantolaitoksille ja noin 25 % transitoliikennettä.

Kahdesta tai useammasta kuljetustavasta muodostuvien kuljetusketjujen käyttö kansainvälisissä kuljetuksissa on hyvin yleistä, koska lähes 80 % ulkomaankaupan kuljetuksista tapahtuu meritse. Suomen sisäisissä kuljetuksissa kuljetustapojen yhteistyöhön perustuvia kuljetusketjuja käytetään vähän. Näitä kuljetusketjuja käytetään eniten raakapuun kuljetuksissa. Tavarankäsittely ja siirto kuljetusvälineestä toiseen kuljetusketjun eri vaiheissa lisäävät kustannuksia