Antti Meriläinen

Ratahallintokeskus, Liikennejärjestelmäosasto. Helsinki 2009. Ratahallinto­keskuksen julkaisuja A 5/2009. 63 sivua ja 2 liitettä. ISBN 978-952-445-282-3, ISBN 978-952-445-283-0 (pdf), ISSN 1455-2604, ISSN 1797-6995 (pdf).

TIIVISTELMÄ

Nopea junaliikenne on ollut toiminnassa Japanissa jo 1960-luvulta lähtien ja useissa Euroopan maissa 1980-luvun lopulta lähtien. Näin ollen henkilöjunaliikenteen kehittä­misen välillisiä, lähinnä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia on jo nähtävissä ja niitä voidaan analysoida.

Tämän työn tavoitteena on selvittää kirjallisuustutkimuksen avulla kootut ulkomaiset kokemukset junaliikenteen kehittämisen vaikutuksista tarkastelukohteena erityisesti ne maat, joissa nopealla junaliikenteellä on merkittävä rooli henkilöliikenteessä. Keskeisinä kirjallisuus­tutkimuksessa käsiteltyinä aihepiireinä ovat vaikutukset alue- ja yhdyskunta­rakenteeseen ja paikalliseen maankäyttöön, vaikutukset kulkumuotojakaumaan ja juna­liikenteen merkitykseen lentokenttien syöttöliikenteessä sekä ympäristövaikutukset.

Kirjallisuustutkimuksen perusteella uuden liikenneinfrastruktuurin rakentaminen ei suoraan vaikuta aluekehitykseen, mutta se luo edellytyksiä toimintamahdollisuuksille, jotka tukevat alueellista kasvua ja kehitystä. Nopean junaliikenteen vaikutukset liittyvät aikasäästöihin ja saavutettavuuden paranemiseen sekä muutoksiin aluetalouksien kilpailu­kyvyssä ja alue­rakenteessa sekä liikennemuotojen välisessä työnjaossa. Vaikutukset alue­kehitykseen tapahtuvat aina vaihtelevalla aikaviiveellä.

Yleensä nopeat junat kulkevat suurten keskusten välillä pysähtyen vain harvoilla väli­asemilla, jotta matka-aika olisi mahdollisimman lyhyt. Nopean junaliikenteen hyödyt kohdistuvat pääasiassa suuriin keskuksiin sekä niille asemapaikkakunnille, joissa junat pysähtyvät. Vaikutukset ovat merkittävät erityisesti niillä asemanseuduilla, jotka sijaitse­vat strategisesti oikeassa paikassa muihin kaupunkikeskuksiin ja liikenneverkkoon nähden. Vaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä suurempi on alueen kehityspotentiaali perustuen jo olemassa oleviin vahvuuksiin ja elinvoimaan.

Junaliikenne on hyvin kilpailukykyinen kulkumuoto noin kolmen tunnin aikaetäisyydelle asti ja nopean junaliikenteen aloittaminen ulottaa kolmen tunnin aikavyöhykkeen yhä kauemmaksi keskipitkille matkoille (300–600 km). Juuri keskipitkillä matkoilla nopean junaliikenteen vaikutukset työnjakoon muiden kulkumuotojen kanssa ovat merkittäviä. Lentoliikenne ja junaliikenne eivät kuitenkaan ole pelkästään kilpailevia liikennemuotoja, vaan niillä on myös toisiaan täydentävä rooli. Yleiset lentoliikenteen viivytykset sekä lentoasemien saavutetta­vuuden heikentyminen kaupunkikeskustoista käsin puoltavat ajallisesti nopeiden ja luotettavien junayhteyksien kehittämistä liityntäliikennemuotona lentoasemille.

Epäyhtenäiset ja monimutkaiset ratamaksujen määräytymistavat Euroopassa voivat muodostaa esteen uusien nopean junaliikenteen palvelujen kehittämiselle eikä nykyinen tilanne ei ole suotuisa uuden ja kalliin ratainfrastruktuurin hyödyntämisen kannalta. Erään tutkimus­projektin tuloksena syntyi ehdotus infrastruktuurin hinnoittelujärjestelmien kehittämiseksi perustuen ns. radanpitäjän toiminnan käyttökustannuksiin, jotka vaihtelevat toiminnan tason mukaan.