|
Laura Soosalu - Hanna-Maija Innanen
Ratahallintokeskus, Investointiosasto. Helsinki 2009. Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 10/2009. 64 sivua. ISBN 978-952-445-299-1, ISBN 978-952-445-300-4 (pdf), ISSN 1455-2604, ISSN 1797-6995 (pdf) TIIVISTELMÄ Matalat meluesteet raidemelun torjunnassa selvitykseen on koottu tietoa meluntorjunnan tilasta, tavoitteista ja tarpeista rataverkolla. Tavoitetta vähentää v. 2003 melualueilla asuvien määrää vähintään 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä on nykyisellä rahoituksella vaikea saavuttaa. Kestävän kehityksen mukainen kaupunki- ja taajamarakenteen tiivistäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että radanvarsia kaavoitetaan yhä enenevässä määrin asuinalueiksi. Liikennemäärien lisääntyessä yhä useampi kokee melun häiritsevänä ympäristöhaittana. Raideliikenteen meluntorjunnan ensisijaisena tavoitteena on vähentää syntyvän melun määrää. Meluntorjuntaan on kehitteillä myös erilaisia junakalustoon liittyviä teknisiä ratkaisuja. Nämä eivät kuitenkaan ole riittävän tehokkaita ja nopeita keinoja vähentää melusta aiheutuvia haittavaikutuksia.Melua joudutaan myös torjumaan erilaisin rakenteellisin ratkaisuin, mm. meluaidoin. Meluaita ei aina ole sopivin ratkaisu meluongelmaan. Se on usein rakenteena taajamakuvallisesti hallitseva ja rakentamiskustannuksiltaan kallis. Edellä mainituista syistä on nähty tarpeelliseksi selvittää, ovatko matalat meluesteet vaihtoehto meluaidalle. Selvitykseen on koottu tietoa erilaisista käytössä olevista matalista meluntorjuntarakenteista. Erityisesti on lähtökohdaksi otettu ruotsalainen Z-bloc-tuotemerkki, jota valmistaja on kehittänyt yhteistyössä Banverketin kanssa. Kyseinen meluestetyyppi on koekäytössä useissa kohteissa Ruotsissa ja Norjassa. Selvitystyössä on tutkittu matalan meluesteen teknistä soveltuvuutta, meluntorjuntaominaisuuksia sekä arvioitu alustavia rakentamiskustannuksia. Työn aikana on haastateltu VR Osakeyhtiön ja Oy VR-Rata Ab:n sekä Ratahallintokeskuksen asiantuntijoita mm. kunnossapitoon, turvallisuuteen ja erikoiskuljetuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lähtökohtana meluesteen tekniselle mitoitukselle ovat olleet radan suunnitteluun liittyvät ohjeet, jotka määrittelevät erilaisten laitteiden ja rakenteiden sijainnin, näkyvyyden ja turvaetäisyydet. Selvitystyössä on arvioitu, onko niistä joiltain osin mahdollista poiketa tai voidaanko niitä soveltaa. Erikorkuisten matalien esteiden meluntorjuntaominaisuuksia on selvitetty kahdessa esimerkkikohteessa, Lappeenrannassa välillä Mäntylä–Harapainen sekä Tampereen Järvensivulla. Johtopäätöksenä todettiin matalan meluesteen soveltuvan paikasta riippuen hyvin meluntorjuntarakenteeksi. Se on sovitettavissa teknisesti ratapoikkileikkaukseen. Este torjui melua tehtyjen esimerkkilaskentojen perusteella parhaimmillaan 7–9 dB. Esteen meluntorjuntaominaisuudet on kuitenkin osoitettava kaikissa tapauksissa melulaskennoin. Matala melueste sijaitsee lähellä raidetta, joten se hidastaa ja estää raiteelta poistumista. Työ- ja junaturvallisuuden vuoksi radalla tapahtuvat huolto- tai korjaustyöt on tehtävä meluesteen kohdalla liikenne keskeytettynä. Tämän vuoksi matalan meluesteen käyttäminen hidastaa joidenkin huolto- ja korjaustöiden tekemistä. Alustaviksi valmistus- ja rakentamiskustannuksiksi betonirakenteiselle matalalle meluesteelle arvioitiin n. 400–800 €/jm. Esteen kustannuksiin vaikuttavat materiaalin ja asennustyön lisäksi mm. mahdollinen penkereen levitys. Selvitystyön ohella on laadittu tuotevaatimukset ”Matalan meluesteen käyttäminen rautatiemelun torjumiseen”, jonka keskeinen sisältö on koottu tähän selvitykseen.
|
