A 14/2009 Väylänpidon pitkän aikavälin suunnittelun pohjoismainen vertailu

Antti Meriläinen - Marko Mäenpää - Juha Tervonen

Ratahallintokeskus, Liikennejärjestelmäosasto. Helsinki 2009. Ratahallintokeskuksen julkaisuja A 14/2009. 87 sivua. ISBN 978-952-445-307-3, ISBN 978-952-445-308-0 (pdf), ISSN 1455-2604, ISSN 1797-6995 (pdf)

TIIVISTELMÄ

Työn tavoitteena on selvittää väylänpidon pitkän aikavälin suunnittelu­prosessi ja suunnitelmien sisältö Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Työ palvelee yhteisen PTS-prosessin muodostamista uudessa Liikennevirastossa, joka perustetaan vuoden 2010 alussa. Liikenne­virastouudistukseen liittyen aloitetaan tienpidon, radanpidon ja vesi­väylän­pidon yhteinen PTS-prosessi syksyllä 2009 ja yhteinen pitkän aikavälin suunnitelma tehdään vuosien 2009–2010 aikana.

Työssä luodaan katsaus strategisen tason suunnittelukäytäntöjen historiaan Skandi­na­vian maissa sekä selvitetään nykyiset pitkän aikavälin suunnitteluprosessit. Työn pääpaino on eri maiden suunnitelmien sisällön kartoittamisessa. Yhteiskunta­taloudel­listen laskelmien ja liikenteen hinnoittelun roolia suunnittelussa tarkastellaan erikseen. Ruotsia koskevassa erilli­sessä tapaustutkimuksessa käsitellään rautatieliikenteen menestystarinaa, rautatieliikenteen alue­rakenteellisia vaikutuksia sekä hankkeiden vaikutus­arvioinnin yhteiskunta­taloudellisia menetelmiä.

Skandinavian maiden pitkän aikavälin suunnittelu on kehittynyt projektipainoitteisesta ja yksittäistä kulkumuotoa koskevasta suunnittelusta strategiapainotteiseen ja kaikki kulku­muodot huomioon ottavaan suunnitteluun. Ruotsissa ja Norjassa suunnittelu­prosessin tuloksena vahvis­tetaan tarkka kymmenvuotisohjelma. Uusimmissa suunnitel­missa hankkeiden priorisointi ja rahoitustarve tarkistetaan kuitenkin neljän vuoden välein.

Ruotsissa ja Norjassa suunnitteluprosessi perustuu väylälaitosten ja tutkimuslaitosten tekemiin pitkän aikavälin suunnittelua palveleviin taustaselvityksiin. Näiden perusteella hallitus tekee esityksensä kansalliseksi liikennesuunnitelmaksi, joka viedään eduskuntaan hyväksytet­täväksi. Eduskunnan hyväksymispäätöksen jälkeen tarkempi toimenpidesuunnittelu siirretään jälleen väylälaitosten tehtäväksi. Tanskan pitkän aikavälin suunnittelussa korostuvat poliittiset paino­tuk­set. Puolueilla on mahdolli­suus esittää kannanottonsa projekteihin ja niiden priori­sointiin.

Kaikissa maissa väylärahoitus perustuu budjettirahoitukseen, jota Norjassa ja yhä enenevässä määrin myös Tanskassa täydennetään käyttäjärahoitteisilla infrastruktuuri­kohteilla. Tulevai­suudessa Tanskan väylärahoitukseen suunnitellaan infrastruktuuri­rahastoa, joka saisi tulonsa tieliikenteen kilometrimaksusta, joka korvaa autoveroja vuoteen 2020 mennessä.

Ruotsissa ja Norjassa esitetään tarkat yhteiskuntataloudelliset laskelmat pitkän aikavälin suun­nittelun pohjaksi. Ruotsissa yhteiskuntataloudellisen tarkastelun laajuus ja menetelmät on kehitetty Pohjoismaista pisimmälle.

Ruotsin 1980-luvun lopulta alkaneen rautatieliikenteen reformin mukaiset organisaatio­­muutokset ja kilpailuttaminen henkilö- ja tavaraliikenteessä on tuonut useita hyötyjä. Tätä Ruotsin kehitystä voidaankin pitää menestystarinana ja suunnan­näyttäjänä koko EU:n tasolla.