7/2010 Vaikutusselvitys kilpailun avaamisesta rautateiden henkilöliikenteessä

Tero Anttila, Pipsa Eklund

Liikennevirasto, rautatieosasto. Helsinki 2010. Liiken­ne­­viraston tutkimuksia ja selvityksiä 7/2010. 61 sivua. ISSN-L 1798-6656, ISSN 1798-6656, ISBN 978-952-255-512-0, ISSN 1798-6664 (pdf), ISBN 978-952-255-513-7 (pdf)

Avainsanat: rautateiden henkilöliikenne, kilpailuttaminen, kilpailuttamisen vaikutukset, kansain­­väliset kokemukset kilpailuttamisesta, kilpailuttamistavat

TIIVISTELMÄ

Taloudellinen kilpailu ja vapaa yrittäjyys ovat markkinatalousjärjestelmän perusta. Joukkoliikenne toimialana koetaan kuitenkin ainakin osittain peruspalveluksi, jonka toimintaa pitää jossain määrin säännellä. Myös merkittävät investoinnit ratoihin ja juna­kalustoon johtavat tarpeeseen säännellä markkinoita. Tässä selvityksessä tutkittiin rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaamisen mahdollisuuksia, keinoja, toteuttamista sekä vaikutuksia.

Suomessa ei ole tehty päätöksiä kilpailun avaamisesta henkilöliikenteessä, joten tulevai­suudessa junaliikenteen järjestäminen on mahdollista jatkamalla joko monopoli­tilannetta tai avaamalla henkilöjunaliikenne kokonaan tai osittain kilpailulle. Tässä selvityksessä keskityttiin subventoidun henkilöjunaliikenteen kilpailutta­mi­seen. Vertailutiedon saamiseksi työssä laadittiin katsaus henkilöjunaliikenteen kilpailun avaamisen vaikutuksista Isossa-Britanniassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Tanskassa.

Vaihtoehtoisia tapoja markkinoiden avaamiseen kilpailulle ovat kilpailuttaminen netto- tai bruttomallilla, käyttöoikeussopimusten kilpailuttaminen sekä vapaa pääsyn markkinoille. Vapaa pääsy on kaikkein markkinalähtöisin tapa lisätä kilpailua, mutta erittäin vähäisten kokemusten perusteella sitä ei suositella käytettäväksi Suomessa. Selvityksessä kilpailuttaminen suositeltiin aloitettavan bruttomallilla Helsingin seudun lähiliikenteessä, joka on laaja ja kansainvälisestikin kiinnostava markkina­kokonaisuus. Tämän jälkeen kilpailuttamista suositeltiin laajennettavaksi netto­mallilla seuraavasti: Tampere–Riihimäki–Kouvola taajamajunaliikenne, subventoitu kisko­bussiliikenne, Kouvola–Kotka ja Tampere–Pori osuudet sekä viimeisenä muu subventoitu liikenne. Jos myös itsekannattava liikenne halutaan kilpailuttaa, olisi se luontevinta tehdä käyttöoikeussopimuksilla yhdessä pitkämatkaisen ostoliikenteen kanssa.

Toimivan kilpailun ja markkinoille pääsyn esteiksi todettiin junakaluston saatavuus, varikoiden käyttömahdollisuudet, huolto- ja korjauspalveluiden tasapuolinen saata­vuus, koulutetun junahenkilökunnan saatavuus, asemien käyttömahdollisuus sekä lipunmyynti- ja lippujärjestelmien organisoiminen tasapuolisesti. Edellä mainitut ongelmat tulee ratkaista ennen kilpailun käynnistymistä, jotta markkinoista saataisiin toimivat ja tasapuoliset.

Kilpailun avaamisen vaikutuksia tutkittiin asiantuntijahaastattelujen ja kansain­välisten kokemusten perusteella. VR:n ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat liiken­nöinti­­­korvausten laskevan 10–30 prosenttia kilpailuttamisen seurauksena. Liikenteen tilaajalla tulee olla riittävät edellytykset arvioida saatuja tarjouksia ja seuloa pois alihinnoitellut ja aliresurssoidut tarjoukset, jotta kilpailutettu liikennöinti toimisi koko sopimuskauden halutulla palvelutasolla.